Sateisen harmaa päivä tänäänkin.
Nukuttiin jostain kumman syystä koko sakki pommiin. En uskonut kellon olevan niin paljon kun sitä vilkaisin. Yleensä meillä ollaan pystyssä hyvissä ajoin ennen aamun menoja. Kolmonen turissut viime yön, taas moikkaillaan räkistä. Päätettiin skipata eskari siltä päivältä. Inhoan kiire aamuja ja koska tämä mami pääsee illalla ansaitusti ulos laittoman pitkän ajan jälkeen, vähän hyvitellen jo kolkuttavaa omaa tuntoa, päätimme viettää mukavan päivän lasten kanssa.
Aamusella pakkauduimme autoon. Lämppäri täysille ja scooter jumputtamaan liian kovalle. Äidin kanssa kuunnellaan aina jotain tykitystä ja muita menojalkaa vipattavia soundeja, ja isän kanssa kuulemma amerikoiksi kiroiltuja lauluja. Meillä ei musiikkimaku kohtaa ei niinkuin millään, ja yhdessä liikkuessa radiossa soi iskelmät.
Tykätään lasten kanssa luuhailla aina välillä kaupoilla. Siinä kylillä, lyhyen matkan päässä. Hyvä keino tappaa aikaa vaikka miinuksena joskus tehdyt heräteostokset. Nyt kurvattiin kirppikselle. Toiveissa olisi ollut löytää jotain sellaista josta voisi tehdä jonkun kivan diy jutun. Ei löytynyt. Ainoastaan kehykset. Lapset saivat valita jotkut pienet jutut. Itselleni löysin muutamalla eurolla korallinpunaisen paitulin ja aivan ihanan lintukuvioisen paidan. Harmi vaan että se paljasteli ihan vähän liikaa jenkkiksiä, jotenka pääsi hyllylle "sitten joskus kun mä laihdun" vaatekappaleiden kaveriksi. Pienimmäisen nenä vuoti jo solkenaan.
Käyn todella vähän missään. Aivan liian vähän.
Oma valinta joo, mutta ristiriitainen sellainen. Ja nyt tunnen jo huonoa omaa tuntoa siitä että lähden, kyllä vaan, ensimmäisen kerran kolmosen syntymän jälkeen ulos. Nämä vauva-ajat ovat aina olleet meillä jotenkin hankalia minun lähtemisien kanssa. Täysimetykset, pullosta kieltäytymiset, yö herätykset, vierastukset, mitä kaikkea niitä nyt vain voi olla. Helpommalla päässyt kun ei joudu koko ajan järjestellä jotain tai että joutuisi murehtimaan että meneehän kaikki hyvin. Onhan tuo ukkokin muistutellut niistä olemassa olevista kavereista ja että eiköhän tämä torppa hetken pystyssä pysy ilman minuakin. joojoo kyllä mä kohta.
Omaan jalkaan ampumistahan tämä on ollut, mutta ajatuksella: hetken se vaan kestää. Nyt alkaa tämäkin aika olemaan takana päin ja napanuora hölläämään.
Jospa sitä kipaisisi kauppaan ostamaan muutaman olusen.