Vielä kun itse olin lapsi ei meillä mitään Halloweenia juhlittu, pitkään aikaan ollut hajuakaan koko hömpötyksestä.Kai siihen törmäsi ensin elokuvissa ja ehkä koulussa jotain mainittiin. Ensimmäisenä konkreettisena muistona tuon juhlan juhlimisesta löytyy anoppilasta. Muistan suurehkon pahvikurpitsan ikkunasta.
Muuten tuo juhla on siivuuttanut meidät kokonaan. Kyllähän siihen on törmännyt ruokakauppojen koristelussa ja kaikenmaailman tilpehöörin lisääntymisestä.Kunnes eräänä Pyhäinpäivänä, mitään aavistamattoma, ovelta kuului koputus. Siellä olla törötti pari kummitusen tapaista, jotka täräyttivät vielä harjoittelussa olevalla ärrällä : Karrrkki vai kepponen!!?No eihän meillä mitään ollut, ampuivat vesipyssyllä sukille.
Sen jälkeen tuota päivää on silmällä joutunut pitelemään. Ja viime vuosia kiihtyvällä tahdilla. Ruokakaupassa alkaa kinuaminen asiaan kuuluvien hörhelöiden ilmestyessä. Jotain saatte, sit vähän lähempänä! Hyvin valmistautuva ja fiksu äiti ostaisi jo hyvissä ajoin. Eikä käy kuin allekirjoittaneelle. Päiväkodissa juhlitaan perjantaina, saa pukeutua, voi ottaa jotain herkkua mukaan.Määkin haluun sellasen luuranko haalarin mikä meijän ryhmän Pertillä on! Hoitotäti kehoitti käyvän heti tänään Lidlissä, oli kuulemma aamulla tullut lasten asuja jonka joku äiti oli käynyt ostamassa jo ennen päiväkotia. Naurahdin mielessäni, joo morjens, ei kai tässä nyt sentään jäniksen selässä olla. Vielä on monta päivää perjantaihin.
Klo 13.00 olin kaupalla. Ei mitään enään jäljellä. P*ska, p*aska, P*ASKA!!!! Siinä sitten juostiin peräsuoli pitkällä ympäri kyliä löytääkseen jonkinlaisen vaatekerran. Jokapuolella tyhjiä hyllyjä, OIKEESTI! Milloin tätä on näin alettu juhlimaan!!?? Löysin kasvomaalit, lupasin maalata jotkut tosi siistit sikapelottavat perjantaina ja vakuuttelin ensi vuonna ostamaan heti kun tulevat ryökäleet myyntiin!
Nyt meillä liihottaa kummitus etuterassilla ja isäpapan kanssa ovat lapset kurpitsatkin kaivertaneet.
Näin se näköjään tuli meillekkin jäädäkseen.