Löysinpä taannoisella kangaskauppa reissulla palalaarista muutaman kivan näköisen trikookankaan.
Lapsille ajattelin pitkiä kalsareita tehdä. Mukavammat ulkohousujen alla kun eivät mene ruttuun.
Kotiin päästessäni päätinkin tehdä itselleni hassun hauskat kotikalsarit. Yhdet mukavat kun on enään käytössä.
Ja koska olen sellaista soveltajatyyppiä, jos en aina ihan ymmärrä mitä joku juttu kaavoissa tarkoittaa niin tapana on tehdä asioita vähän omalla tavalla. Viimeksi kun tein itselleni, kauan ja hartaasti säästetystä ja sitä oikeaa ompelusta odottaneesta kankaasta housut. Kävi siinä joku tajuton mittavirhe eikä ne istunut millään. Olivat liiankin pienet.
Siinä kyynelehtien kaventelin ja kaventelin ja vähän lyhentelin ja mielessäni kirosin kun piti taas kerran luulla liikoja itsestä. "käyttää omia housuja apuna kaavoittamisessa" eikä viitsi hitto soikoon etsiä jotain valmista kaavaa. Vaatteiden ompelussa kun olen vielä varsinainen märkäkorva, omat ompelutaidot kun ovat enemmän kategoriassa "kodin tekstiilit". No esikoinen sai haluamattaan itselleen uudet pökät. Oli se onneksi ilonen niistä ja kangas on kuulemma just ihana, niin ei ihan itkuksi mennyt.
Löysin netistä hyvän ohjeen.
Noniin, sit tarvitaan seuraavaksi muutamia mittoja. Minkä takia saa just itelleen sopivat housut. Muutenki ku oon tällanen pitkäkinttuinen, pienellä perällä käy housujen ostossa yleensä joko niin että jos löytyy pituudelta sopiva niin perse roikkuu ja jos takapuolesta sopiva niin nilkat paistaa. Niin ja nyt ku on vielä jäljellä tätä maharöllykkääki niin mittojen mukaan tehtynä vois olla paras lopputulos..
Elikkäs ekana, vyötärönympärys.
Nojoo ihan kiva tietää missä mennään kun viimeksi on tullut mittailtua ennen kolmosen odotusta..
..hmm... ?...!?? .. ei hemmetti!? ..no nyt jotain häikkää, otetaas uudestaan..
HEMMETIN HEMMETTI!! +12 SENTTIÄ !!
Sieltä se sit taas tuli päin näköä, muistutus liikunnantarpeellisuudesta ja ruokaremontista ISOLLA ärrällä.
Eikä tässä voi enää raskauden piikkiinkään laittaa kun viimeinen on päättynyt jo vuosi sitten.
Olihan mulla se "sokeriton marraskuukin", ei hyvin pyyhkinyt sekään. Selitykset tuolle nolosti päättyneelle jutulle joku toinen kerta. Nyt raapustamaan pukille josko saisi paketillisen liikunnan iloa ja itsekuria.