En mä ennen näin arka ole ollut. Jotenkin se on pikkuhiljaa hiipinyt ja pahentunut lasten myötä.
Eiköhän se joskus helpota, helpottaahan?
Kun tuo ukko häipyy rilluttelemaan otan illasta kaiken hyödyn irti. Lasten nukkumaan mentyä levittäydyn sohvalle, herkuttelen oksennusoloon asti tarvitsematta jakaa tai jättää toiselle mitään, katson just niitä "oikeesti, miten joku voi tykätä tosta"ohjelmia. Valvon aivan liian myöhään vaikka tiedän ettei kannattaisi, koska kuitenkin nuo pienet tyypit kiekaisee kukon lauluun. Eikä silloin voi painaa torkkunappia.
Mutta kun se alkaa silloin, heti kun päätän kivuta sänkyyn.. Aistit virittäytyvät äärimmilleen, kauhukuvat hiippailevat varjoissa, lasken tunteja aamun valkenemiseen.. Mitä jos joku nyt tulisi meille?? Havahtuisin siihen että joku on jo täällä.. pakokauhu alkaa valtaamaan mielen..
Ennen lapsia en ole pelännyt olla kotona yksin, en milloinkaan. Jännittänyt autolla ajamista, vaikka on tullut ajettua kaikenmaailman paskoilla jotka olisivat voineet räjähtää hetkellä millä hyvänsä. Tai matkustella ja pelätä entä jos sattuu jotain, joutuu lähtee sairaalaan ja kielimuuri on murtumaton.
Kai se on tää äitiys, kun omat lapset ovat korvaamattomia, niitä mun rakkaimpia aarteita joita en vaihtaisi mihinkään. Joita yrittää suojella kaikelta pahalta. Väitän myös olevani sellainen leijonaemo joka tarvittaessa palleroitaan uhkaavalta syö pään pois.
Mutta nämä yöt yksin lasten kanssa.
Ovet laitan lukkoon heti tuon toisen lähdettyä. Myöhemmin vähän ovelta huhuilen päin metsikköä " Kuinka kivaa onkaan kun tuo Keijo ja Tarja tulivat kylään, varmaan joutuu koooko yön valvoa, joo-o!!?
Nukkumaan lähtiessäni jätän naurettavan paljon valoja päälle, että sokeampikin ulkoa voisi luulla siellä vielä jonkun valvovan. Osaksi tähän vaikuttaa ehkä myös se kun tänne meidän uuteen kotiin murtauduttiin rakentamisen aikana. Kaikki työkalut oli viety.
Jotenkin sekään ei ehkä vaivaisi niin paljoa, jos ne olisivat olleet pelkästään meidän omia työkaluja. Mutta kun ne olivat isäni. Ja koska uskon karman lakiin, toivon näiden moraalittomien porsaiden saaneen ansionsa mukaan kuraa myös omaan elämäänsä. Yllättävän paljon tuollainen tapahtuma vaikuttaa ja turvallisuuden tunne saa naarmun.
Illan ohjelmaan kuuluu myös leiripaikan virittäminen meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Lasten mielestä kohokohta, patjoilla levitetty vanhempien sänky johon kaikki mahtuvat vierekkäin nukkumaan. Koska meidän makuuhuoneet ovat eri kerroksissa, näin saan nukuttua edes vähän paremmin kun olemme kaikki samassa huoneessa. Vaikkakin ylhäällä parvella ollessa, olo on kuin motissa. Kättä pidempikin on varattu, tietty, mopin varren pätkä verhon takana.
Ja arvata saattaa että yöllä en katsele kauniita unia.
Nyt olisi jollain turvapalveluiden yrityksellä helppo sauma myydä mulle palveluitaan.